Eihän nyt kukaan kuvittele että rkp:laiset itsekään pitäisivät itseään
suomalaisina. Niin et tee sinäkään.
Puolueen nimikin on ruotsalainen kansanpuolue, jonka sanovat
miehittäjän kielellä, eivät suomeksi. Puolue on ylpeä avoimesta
suomalaisvihastaan eli freudenthalismistaan, jakaen vuosittain näitä
suomalaisvihamitaleitaankin. Puolue vaatii etuoikeuksia
ruotsalaisille, omia kouluja ja terveyskeskuksia sekä pakottaa kaikki
suomalaiset opettelemaan turhanpäiväistä kieltään.
Sinullakin on jokin tarve täällä netissä haukkua suomalaisia ja
ylistää ruotsalaisia, tuskin niin tekisit jos tuntisit itsesi
suomalaiseksi.
http://www.sci.fi/~eiry/
10. Alempirotuiset suomalaiset
nykyisten ruotsinkielisten ajattelussa.
10.1 Käsite alempirotuisista suomalaisista luodaan.
10.2 Tilanne nykyisin.
10.3 Historian vaikutus .
10.4 Alempirotuisuus rasistisena aseena.
10.5 Suomalaiset ministerit tukevat rasistista ajattelua.
10.1 Käsite alempirotuisista suomalaisista luodaan.
"Suomalaiset luokiteltiin 1700-luvun lopulla mongoleiksi.
Mongoliteoriaan liitettiin 1800-luvun lopulla määrite: alempi
rotu." (Dosentti Marjatta Hietala Al 20.3.92.)
Ruotsalaisuuden liike julisti 1800- luvun jälkipuoliskolla (mm. lehdet
Vikingen ja Det unga Finland): "Ruotsia puhuva sivistyneistö kuuluu
ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen on ollut ja on edelleen
valtiaskansa."
Suomen ruotsalaisen kansallisliikkeen alkuunpanija oli Axel Olof
Freudenthal (1836-1904), Helsingin yliopiston ruotsin kielen
professori 1878-1904. Tuon liikkeen varsinainen lähtökohta oli
Ruotsissa. Kansallisliikkeen aatteessa Freudenthalia kannusti mm.
hänen opettajansa ruotsalainen professori Carl Säve Upsalan
yliopistosta.
"Hän (Freudebthal) oli Suomessa ruotsalaisuuden , ruotsalaisen
sivistyksen, koko eurooppalaisen kulttuurin esitaistelija, joka seisoi
kasvotusten idän raakalaisuuden kanssa", Säve sanoo kirjeessään. (L.A.
Puntilan väitöskirja "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.):
Väitteet: "Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat
turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja
itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla." Ja
"Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vetäneet vertoja muille
kansoille", olivat Freudenthalin opin perusteemoja. Ne olivat
lähtökohta väitteelle "valtiaskansa". "Ruotsia puhuva sivistyneistö
kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen on ollut ja on
edelleen valtiaskansa."
Kuinka houkuttelevaa tuollainen oppi silloisissa oloissa on ollut,
kuvaa muun muassa E G Ehrströmin kirjoitus Åbo Morgonbladissa v. 1821.
"Jokainen, joka pyrkii talonpoikaisjoukkoa ylemmäksi, ottaa
ruotsalaisen sukunimen, muukin vierasperäinen kelpaa: suomalainen vain
ei tule kysymykseen. Kun nämä herrat ja herrasnaiset joutuvat puhumaan
omaa äidinkieltään, he ruotsalaistuttavat suomalaisen ääntämisen
hienojen korvien siedettäväksi. Tällaiset naiset ja herrat eivät
mielellään tunnusta olevansa suomalaisia."
Samalla kun pyrittiin muuttamaan ääntäminen hienojen korvien
siedettäväksi, kansallisuutensa kieltäneistä Karpalaisista tuli
Carpelaneja, Renkosista Finckejä, Särkilahdista Stiernkorseja.
Tampereen lähiympäristöstä lähteneistä suvuista Erkkilästä oli aikaa
myöten tullut Enbom, Mustosesta Enqvist, Tapanilasta Hagelberg,
Heikkilästä Liljeroos, Sysilahdesta Sumelius ja niin edelleen.
(Sukututkija Yrjö Raevuoren tutkielma tamperelaisista suvuista.
Tutkielma on julkaistu Tampereen historian yhteydessä v. 1935.)
Näin on luotu perustus nykyisten ruotsinkielisten ajattelulle
alemmasta suomalaisesta rodusta. Erilaisuuttaan korostaakseen
ruotsinkieliset pitävät tiukasti kiinni omasta kielestään. Selkeästi
he tiedostavat muunkin erilaisuutensa. Freudenthalin oppi
alempirotuisista suomalaisista elää voimakkaana.
Kustaa Adolfin päivänä marraskuun kuudentena maamme nykyiset
ruotsinkieliset viettävät Ruotsalaisuuden päivää. Se on perinnepäivä,
jolla korostetaan erilaisuutta, Axel Olof Freudenthalin aatetta
"valtiaskansasta".
10.2 Tilanne nykyisin.
Professori Kaarlo Kurki-Suonio pelkistää nykytilanteen, (HS
29.12.92.)
"Skandinaavisuus, jolla pakkoruotsia perustellaan, on suomenkielisille
kansainvälisyyden este. Siihen kytketty ruotsipakko pohjoismaisessa
kanssakäymisessä takaa ilmaisuylivoiman ja henkisen ylemmyyden niille,
jotka saavat käyttää keskustelussa äidinkieltään. Kiihko, jolla siitä
pidetään kiinni, osoittaa, että kysymys on vallasta, perinteisestä
henkisestä ylivallasta, jonka nautinnosta ei haluta luopua." Kun tähän
lisätään vielä ruotsinkielisyyden mukanaan tuomat etuoikeudet (katso
kohta Ruotsinkielisten etuoikeudet), on luonnollista, että siitä
pidetään kiinni kaikin keinoin. Tehokkain niistä on korostaa
Freudenthalin oppia alempirotuisista suomalaisista.
"Suomenruotsalainen laulelma perustuu ruotsalaiseen laulelmaan, mutta
suomalainen laulelma on rillumareikulttuuria", selvitti Barbara
Helsingius TV:n Yötä Kohti ohjelmassa 21.11.89. "Suomalaiset ovat
tyhmää kansaa", selitti Casimir Ehrnrooth yhtiönsä eroa Suomen
paperiteollisuuden markkinointiyhdistyksestä. (HS 7.4.90.)
Ruotsi on Vivica Bandlerin Eurooppa, selviää hänen haastattelustaan.
(HS 1.4.90.) Lisäksi hän innostuneena kertoo, kuinka kansainvälisessä
kulttuuriseminaarissa väitettiin, että Suomi tuo aina samoja vanhoja
myyttejä ja kliseitä tai venäläistä kulttuuria. "Suomalainen istuu
puussa ja vaanii vihollista. Ei suomalainen hevin katso toista ihmistä
silmiin", hän lisää omana kommenttinaan.
"Jutta Zilliacus levitti eräällä matkalla YK:n päämajassa käsitystä,
että Suomessa vain ruotsia puhuvat ovat sivistyneitä. Suomalaiset ovat
moukkia." (Veikko Vennamo: Kulissien takana.)
Mutta käsitys suomalaisten alemmasta rodusta ei ole vain
Helsingiuksen, Ehrnroothin, Bandlerin ja Zilliacuksen tietoa. "Komitea
pohtimaan suomalaisten suhtautumista pakolaisiin, etteivät
ennakkoluulot ja viha eläisi." (Christoffer Taxell syksyllä 1987
Keskustan Edistyksellisen tiedeliiton tilaisuudessa Tampereella.)
"Ymmärtämättömät, kielitaidottomat suomalaiset on opetettava
kansainvälisyyteen." (Per Stenbäck TV-uutisissa 16.9.87.)
"Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan tasolla", kuulutti Elisabeth Rehn
Siuntiossa 5.1.91. (Aamulehti 6.1.91.) "Hallituksen
sivistyspoliittisen ryhmän keskustelut eivät ole olleet niin
sivistyneitä, kuin ryhmän nimi vaatisi", arvosteli kansakoulunopettaja
Ole Norrback ryhmän muita ministereitä: Lisensiaatti Uosukainen,
tohtori Isohookana-Asunmaa, sosionomi Kankaanniemi. (HS 4.2.93.) Näin
ruotsinkielisellä ministeritasolla kerrotaan neljän ministerin
voimalla alemmasta suomalaisesta ihmisrodusta, ettei totuus
unohtuisi.
Freudenthalin opetus saattaa tuntua menneeltä ajalta, mutta kun
kysymys on vallasta, perinteisestä henkisestä ylivallasta, kuten Kurki-
Suonio toteaa, se elää edelleenkin voimakkaana. Muun muassa
Freudenthalin oppia aktiivisesti edistäneille kansalaisille on
vuodesta 1937 alkaen myönnetty Axel Olof Freudenthal – mitalia,
vuoteen 1996 mennessä yhteensä 39 kappaletta. Mitalin nykyisiä saajia
ovat mm. Erik Allard v. 1981 , Johannes Virolainen v. 1984 (ainoa
suomenkielinen nimi saajien joukossa.), Elisabeth Rehn v. 1994 (siis
presidenttiehdokkuutensa aikana), Jutta Zilliacus v. 1996.
Tämän mitalin saajien käyttäytymisestä havaitaan, että he ovat hyvin
oivaltaneet, mistä ansioista ovat mitalin saaneet, ja mihinkä se heitä
edelleenkin velvoittaa. Elisabeth Rehnin jokaisessa ulkisessa
esiintymisessä tulee esille suomalaisia vähättelevä näkökulma. Jopa
maamme puolustuslaitoksen tarpeet tiedetään paremmin ulkomailla kuin
Suomessa, hän väittää. Herää kysymys, tiesivätkö äänestäjät, mitä
presidenttiehdokas Elisabeth Rehn heistä ajatteli. Lähes puolet
suomalaisista antoi äänensä Rehnille.
Jo mainittujjen lisäksi svekomaanien perinteen aktiivisia jatkajia
nykyisin on mm. runoilija Gösta Åhgren, joka vuosina 1974- 75
Lappvärdin kouluerottelun vuosina julisti: "Suomalaiset ja
ruotsalaiset ovat eri kansaa, eivätkä mahdu samalle koulutontille".
Kuten Freudenthalin aikana, sivustatukea tulee nytkin Ruotsinmaalta:
Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa 5.3.92 Helsingissä ruotsalainen
kansanedustaja Marianne Andersson tuomitsi jyrkästi sen, että Suomen
hallitus edes harkitsee pakkoruotsin muuttamista valinnaiseksi.
Mokomat alempirotuiset. (HS 6.3.92.)
Henrik Laxille, Svenska Finlands folktingetin puheenjohtajalle,
Freudenthalin aatteen julistaminen on päärooli.. "Ruotsinkieli kuuluu
suomalaisten kansalliseen identiteettiin", hän on kuuluttanut
useammassakin yhteydessä. Tämä on mallinäyte ruotsinkielisten
piilorasismista: Suomalaisten kansallinen identiteetti määräytyy
viisiprosenttisen ruotsinkielisen vähemmistön kautta, valtiaskansan
kautta, suomalaiset ovat alempirotuisia.
10.3 Historian vaikutus .
Kaksikielisyys on maamme historian keskeisiä elementtejä, sanoo
Svenska Finlands folktingetin pääsihteeri Christian Brandt. (HS
27.10.97.) Ylläpidettäessä ajatusta alempirotuisista suomalaisista on
historiaa usein käytetty rasismin piilotuspaikkana. "Luulisi olevan
luonnollista, että maa, jonka enemmistö laulaa kansallislaulunsa
käännöksenä", kuvaa folktingetin pääsihteeri suomalaisia. Suomalaisten
alempirotuisuus on juurtunut ruotsinkielisten tajuntaan niin, että se
purkautuu tiedostamattomina piilorasistisina ilmaisuina.
Miehittäjä, joka ruotsalaisten verisillä otteilla (vertaa kohdat
Suomalaisten historia ja Yhteinen historia) oli alistanut suomalaisia
satoja vuosia, piti huolen siitä (autonomian aikana ruotsalainen
virkamiehistö), että latinan väistyessä kulttuuri- ja koulukielenä,
tilalle ei päässyt suomi, vaan miehittäjän oma kieli ruotsi.
Ruotsalaisilla oli suunnitelmat suomen kielen hävittämisestä kokonaan
(professori Israel Nesseliuksen suunnitelma.) Näissä oloissa viriävä
kansallishenki pääsi julkisuudessa versomaan vain ruotsin kielellä;
suomalaisten kansallislaulu julkaistiin ruotsiksi.
Fil.maist. Pekkka Kajava kirjoittaa Helsingin Sanomissa 20.3.2000:
Professori h.c. Gunnar Rosen (HS 3.3.) on tuohtunut suomenkielisten
haluttomuudesta opiskella ruotsin kieltä.
Motivaation nostamiseksi hän esittää esimerkin siitä, kuinka Vänrikki-
Stoolin tarinat ja Maamme-laulukin esitettiin ensin ruotsin kielellä.
Rosen ei kuitenkaan kerro, miksi ne kirjoitettiin ruotsin kielellä.
Kun esimerkiksi Maamme-laulu ensimmäistä kertaa esitettiin vuonna
1848, ei maassamme ollut suomenkielistä virkakuntaa eikä koululaitosta
väestö ylivoimaisesta suomenkielisyydestä huolimatta. Eihän maan oma
kieli ollut tuolloin edes suuriruhtinaskunnan virallinen kieli.
Gunnar Rosen unohtaa myös, että maamme historian perusteellinen
tutkiminen vaatisi myös venäjän, saksan, ranskan - ja kulttuurimme
syvällinen tunteminen - latinan, ehkäpä myös kreikan ja jopa arabian
kielten taitoa. (….)
Pakkosuomihan ei edes pohjoismaisen "yhteistyön" ja maidemme monta
sataa vuotta kestäneen yhteisen historian nimessä kuulu vieläkään
Ruotsin peruskoulujen opetusohjelmaan, vaikka maassa on aina ollut
suomenkielinen vähemmistö.
Suomalaisten oletetaan kuitenkin tuon samaisen historian nimissä
osaavan ruotsia ikään kuin suomen kieli ei sinänsä olisi pohjoismainen
kieli ja osa Ruotsin historiaa ja ruotsalaisuutta. (… .)
10.4 Alempirotuisuus rasistisena aseena.
Vuonna 1997 Freudenthalin opin kuuluttajiin on liittynyt
ruotsinkielinen psykiatrian emeritiusprofessori Kalle Achte
kirjoituksessaan "Heikko itsetunto on kansallinen ongelma". (HS
18.6.97, Vieraskynä.) Kirjoituksessa Achte käsittelee "suomalaisten
kansallisia erityispiirteitä". Sellaisia kirjoituksessa ovat:
sosiaaliset pelot, vieraantuminen, kateus, syyllisyyden tunne, häpeän
tunne, estymät, alkoholismi, lasten kurittaminen, lukihäiriöt, heikko
itsetunto, kyräily, murjottaminen, elämäntahdon heikkous, itsetuho,
ahdistus, umpikuja, ristiriidat, etääntyminen, haavoittuu helposti,
aggressiivisuus, itsensä torjutut puolet, depressio, sosiaalisen
maaperän happamuus, tulevaisuuden uskon puute, pahoinvointi.
Tämä on psykiatrian professorilta ansiokas luettelo suomalaisten
kielteisistä "erityisominaisuuksista". Kateus (suomalainen kateus)
toistuu kirjoituksessa kuusi kertaa. Hän antaa ymmärtää, että se on
erikoisesti suomalaisten ominaisuus. Hän ei kuitenkaan voi esittää
väitteensä tueksi minkäänlaista tutkimusta, puhumattakaan, että
väitteen tueksi löytyisi eri kansallisuuksia vertaileva tieteellinen
tutkimus. Ruotsinkieliselle professorille riittää, kun hän tietää,
että se on erikoisesti alempirotuisille suomalaisille kuuluva
ominaisuus.
HS:n neljännessivun kirjoituksessa esiintyy 27 erilaista kielteistä
ominaisuutta yhteensä 44 kertaa ilmaistuna. Ainoatakaan myönteiseksi
käsitettävää ilmaisua siinä ei ole. Sen sijaan hän antaa ymmärtää,
että ne ovat juuri suomalaisten ominaisuuksia. Suomalaisten
alempirotuisuus ei voi jäädä kenellekään epäselväksi.
"Vieraantuminen niveltyy toiseen kansalliseen erityispiirteeseemme. On
pelottavaa erottua muista", Achte jatkaa väitteitään, joiden tueksi
hänellä ei ole miltään osin esittää mitään tutkimusta. Historialliset
tapahtumat sen sijaan antavan mahdollisuuden tarkastella kansallisia
erityispiirteitämme. Kateus- väitteitä valaisee elävästi noitavainojen
aika. Professori Heikki Ylikankaan mukaan noitavainot rasittivat
emämaassa erikoisesti Taalainmata, Suomessa Ahvenanmaata ja Suomen
ruotsinkielistä rannikkoa. Noitavainojen lähtökohtana oli kateus. Kun
joku menestyi muita paremmin elinkeinossaan tai muissa toimissaan,
naapurit antoivat hänet ilmi noituudesta. Suomalaisten keskuudessa
kateus ei ollut yhtä voimakasta kuin ruotsalaisilla ja noitavainot
jäivät vähäisiksi.
Suomalaisilla on heikko itsetunto, tietää Kalle Achte. Suomalaisten
itsetunnosta antaa näytön toinen maailmansota. Talvisodan edellä
Euroopan pienet valtiot taipuivat Saksan ja Neuvostoliiton
vaatimuksiin ja menettivät itsenäisyytensä. Vain suomalaiset nousivat
aseelliseen vastarintaan ja saavuttivat tavoitteensa, itsenäisyys
säilyi. Jatkosodassa vihollisemme julisti meille uhkauksia ja
houkutuksia. Puolueettomat valtiot jakelivat ohjeita ja neuvoja. Suomi
ei niistä välittänyt, vaan noudatti horjumatta olosuhteisiin
mukautettua linjaansa. Kahdestakymmenestäkahdesta sotaan joutuneesta
Manner-Euroopan valtiosta Suomi oli ainoa, jonka alueita ei
sotatoimilla miehitetty, joka ei joutunut sotanäyttämöksi. Psykiatrian
professori Kalle Achte väittää, että suomalaisten "on pelottavaa
erottua muista" ja että se osoittaa heikkoa itsetuntoa.
Sota osoitti mitä selvimmin, että suomalaiset eivät pelkää erottua
muista. Mutta Achteelle todellisuus ei merkitse mitään. Pääasia
hänelle on päästä julkisuudessa väittåmään, että suomalaisilla on
heikko itsetunto ja että suomalaiset ovat kateellisia. Suomalaiset
ovat alempirotuisia
Acktee on niin innostunut asiastaan, ettei hän välitä rasismiaan
piilottaa. Saattaa olla, että hän on jo Freudenthal-mitalinsa saanut.
Emme tunne tuon ritarikunnan viimeisiä tapahtumia.
Kokouksessaan Helsingissä 7.12.98 Rkp:n puoluehallitus asetti
tavoitteeksi kielilain uudistamisessa. mm. seuraavat vaatimukset:
Suomenkielisissä kunnissa on saatava ruotsinkieliset
sairaanhoitopalvelut.
Kaikilla hallinnon aloilla tulee saada ruotsinkieliset palvelut koko
maassa.
HS 30.11.99: "Folktinget muistuttaa, että myös kaksikielisten alueiden
ulkopuolella hätäkeskusten pitää osata toimia molemmilla kielillä."
Näin Rkp vaati, että jokaisen sairaanhoitajan, poliisin, palomiehen,
postinkantajan jne. on osattava "valtiaskansan" kieli koko maassa
siltä varalta, että viisiprosenttiseen valtiaskansaan kuuluva joskus
osuisi hänen kohdalleen.
Näin röyhkeät vaatimukset voivat tulla kysymykseen vain siltä
ajatuspohjalta, että 95-prosenttinen enemmistö on alempirotuisia,
joiden tulee opetella "valtiaskansan" kieli voidakseen tuottaa sille
omakielisiä palveluja kaikilla aloilla koko maassa..
10.5 Suomalaiset ministerit tukevat rasistista ajattelua.
Että tällainen ajattelu edelleenkin elää, siitä on vastuussa muutama
suomalainen ministeri.
HS 22.4.99: Paavo Lipponen yritti saada nykyiseen hallitukseen kaksi
ministeripaikkaa Rkp:lle, joka sai 1 ½ paikkaa. Pari päivää myöhemmin,
hallituksen ohjelmakeskustelussa 21.4.99, Lipponen mielisteli Rkp:tta
kehumalla sitä "esimerkillisen asialliseksi".
Kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistö on ehdottanut, että Suomen
pankin johtajaa valittaessa luovuttaisiin aikaisemmasta
valintaperiaatteesta ja johtajaksi valittaisiin ruotsinkielinen Johnny
Åkerholm.
Oikeusministeri Johannes Koskinen (sd) nimesi kielilakikomiteaan 12
ruotsinkielistä ja 8 suomenkielistä jäsentä. Siis 5 prosenttisella
vähemmistöllä on 60 prosenttinen edustus. Avainasemissa, puheenjohtaja
ja kolme neljästä sihteeristä, ovat ruotsinkielisiä. (Oikeusministeriö
tiedottaa 26.8.1999.) Tällaisella kokoonpanolla ministeri rohkaisee
ruotsinkielisiä: kielivaatimukset ovat ok.
Olli-Pekka Heinonen ratkaisi opetusministerinä ruotsin kielen
pakollisuuden ylioppilaskirjoituksessa ruotsinkielisten opettajain
liiton esityksen mukaan, vaikka 95-prosenttista enemmistöä edustavat
järjestöt olivat ehdottaneet täysin vastakkaista ratkaisua. Että
saataisiin ruotsinkielisille oma digitaali-tv, Heinonen päätti
liikenneministerinä digitaali-tv:n rahoituksen siten, että tv:n
lupamaksuja korotettiin 1.7.2000 alkaen sadalla markalla. Näin 95:ltä
suomalaiselta kerätään 9500 markkaa, että saadaan oma kanava viidelle
ruotsinkieliselle, jotka itse panevat likoon 500 markkaa.
Ministeri Erkki Tuomiojalle ruotsinkielinen "valtiaskansa" on mennyt
päähän niin, että hän on muun muassa lehtikirjoittelussa aktiivisesti
puolustanut ruotsinkielisten etuoikeuksia (pakkoruotsia).
Ministerien rohkaisu tuottaa tulosta, valtiaskansan vaatimukset
kasvavat:
HS 1.12.99: "Suomenruotsalaiset kansankäräjät, eli Folktinget on
huolissaan siitä, että elokuvateattereissa on esitetty viime aikoina
useita elokuvia ilman ruotsinkielisiä tekstejä. Järjestön mukaan ei
ole hyväksyttävissä, että suomenruotsalaisten mahdollisuuksia katsoa
elokuvia äidinkielellään heikennetään."
"Valtiaskansan" ajattelun mukaan on oikein, että 95-prosenttisen
alempirotuisen väestön elokuvanautinto pilataan, peittämällä osa
kuvasta viisiprosenttisen "valtiaskansan" kielellä.
HS 19.9.00: Folktinget ehdottaa, että toisen kotimaisen kielen opetus
otettaisiin "kielisuihkuina" esikoulun opetussuunnitelmaan, jota
parhaillaan valmistellaan ensi vuonna voimaan tulevan maksuttoman
esiopetuksen perustaksi.
Siis "valtiaskansan" kieltä alempirotuisille suomalaisille jo kuusi-
vuotiaasta lähtien, että "valtiaskansan" omakieliset palvelut tulevat
turvatuksi. Näin ministerien rohkaisu puree. Folktingetin
puheenjohtaja on Rkp:n kansanedustaja Henrik Lax.
Jos alempirotuisuusajattelu ei olisi voimassa, tällainen kohtuuttomuus
ei tulisi kenenkään mieleenkään. Euroopan neuvoston ohjeen mukaan
vähemmistön omakieliset palvelut on järjestettävä, jos vähemmistön
määrä ylittää 20 prosnettia.
Nuoretkin ovat sisäistäneet "valtiaskansan" ja alempirotuiset.
Iltalehti kertoo siitä 29. ja 30.8.2000: Kemiön yläaste on yhteinen
koulu suomalaisille ja ruotsinkielisille. Viime perjantaina sen
suomalainen oppilas Satu löydettiin kuolleena metsästä. "Mun täytyy
mennä pois tästä maailmasta. En jaksa, en kestä, enkä haluu enää
elää", sanoo Satu jäähyväiskirjeessä vanhemmilleen.
Satun vanhempien mukaan tytön tavarat eivät koskaan saneet olla
rauhassa koulussa. Kirjoituspöydän laatikossa oli kirjevihko, jossa
Satu kertoi pitkään jatkuneesta kiusaamisesta.
Satun luokkakaverit sanovat: "Ruotsalaisia Satu pakoili. Ruokalaan
mentäessä hän perääntyi, kun huomasi ruotsalaisten oleilevan samassa
käytävässä."
"Ketään ei saa syyttää. Kiusaamista on esiintynyt, mutta se ei ole syy
tapahtumiin", rohkaisee Kemiön ruotsinkielinen sivistystoimen johtaja
"valtiaskansan" oppilaita jatkamaan samaan malliin.
Juuri täällä, Turun seudun kouluissa, "kielisuihkuja" on kokeiltu jo
vuodesta 1992 alkaen, kertoo Helsingin Sanomat.
Tapahtumat osoittavat, että alempirotuisuuskäsitteen eläminen maamme
virallisessa politiikassa on muutaman ministerin hallinnassa. Joskin
sata vuotta sitten Freudenthalin oppi alempirotuisista suomalaisista,
sai jalansijaa silloisissa oloissa. Olihan Ruotsi alistanut
suomalaisia 600 vuotta. Mutta miten on ymmärrettävissä, että
suomalaiset ministerit nykyisinkin hyväksyvät kritiikittömästi tuon
alempirotuisuusajattelun, ja järjestelevät valtion asioita sen
pohjalta. Puolueväen kaikissa puolueissa tulisi kysyä, mistä oikein on
kysymys.
Follariansa poistettu. Taas kerran.