Post by Turo JuurakkoSaako varaventtiilissä käsitellä pakkoruotsia lehtikatsauksen muodossa?
Jos tätä tarkoitit niin täähän oli joukkotiedotusvälinekatsaus koska
ylekin oli mukana eikä käsitellyt pakkoruotsia vaan ruotsalaista
kulttuuria. Tolleenhan ne on käyttäytyneet Suomessakin siitä asti kun
maat valtasivat rauhallisilta suomalaisilta, eivät tule toisten kanssa
toimeen alkuunkaan. Käyttäytymisen muotoina esimerkiksi omat koulut,
terveyskeskukset jne. Sekä RKP, Folkting ja muu Freudenthalismi.
Historiasta lisää eiryn sivuilla.
http://www.sci.fi/~eiry/
7. Suomalaisten historia.
1. Johdanto
2. Historiaa
3. Tutkimustietoa suomalaisten historiasta
4. Uusinta tutkimustietoa suomalaisten historiasta
5. Suomalaista Suomen historiaa
1. Johdanto
Yli 600 vuoden aikana, Piispa Henrikistä Haminan rauhaan, ruotsalaiset
alistivat vähitellen suomalaiset, verisin ottein. Historian opetus
Suomessa perustuu edelleenkin ruotsalaisen miehittäjän kirjoittamaan
historiaan. Pohjana sille on ruotsalaisuuden liikkeen perustajan, Axel
Olof Freudenthalin (Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori
1878-1904) julistus, jossa suomalaisista sanotaan muun muassa (L A
Puntila väitöskirjassaan "Ruotsalaisuus Suomessa"):
"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat
turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja
itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen uralla."
"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat,
luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista
kulttuuria."
Ruotsalaisuusliikkeen lehti Det unga Finland kirjoitti 1800-luvun
jälkipuoliskolla: "Elleivät suomalaiset ja unkarilaiset olisi
joutuneet kosketukseen sivistyskykyisempien kansojen kanssa, ne
olisivat raakalaisimmat kaikista."
Vain tämä historiankirjoitus kelpaa maamme ruotsinkielisille
nykyisinkin:
"Uudellamaalla ei ollut asutusta ennen kun ruotsalaiset tulivat sinne
1100-luvulla", todisti juhlan esitelmöitsijä, historioitsija Carl
Jakob Cardborg Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.1996 Helsingin Svenska
Gårdenilla. Näin siis vielä vain puolenkymmentä vuotta sitten.
2. Historiaa.
"Kaivauksien avulla voidaan selvästi nähdä, että väestö on jostakin
syystä siirtynyt voimakkaasti rannikolta jokivarteen. Syynä on
ilmeisesti ollut Keski-Ruotsiin 500-luvulla perustettu valtio-
organisaatio, jonka ryöstöretkiä väestö on paennut". (Turun yliopiston
tutkimus rautakautisesta asutuksesta Kokemäenjoen varrella.
Osaraportti 1989.)
Kalevalainen kulttuuri kohtasi ruotsalaiset täällä samalla
käsikirjoituksella kuin roomalainen kulttuuri kohtasi samaan aikaan
ruotsalaisten heimoveljet vandaalit, joista vandalismi on saanut
nimensä. Rooman historiasta: "Vuonna 455 Geiseringin johtamat
vandaalit hävittivät Roomaa 14 päivää. Vandaalien hyökkäyksen jälkeen
väestö oli niin vähentynyt, että laajat alueet kaupunkia olivat
autiona."
Museoviraston tutkija Matti Huurre: Rautakaudella ja
historiallisellakin ajalla on maahan yhä tullut siirtolaisia, mutta
vain Ahvenanmaan ruotsalaistuminen 800-luvulla jKr. ja rannikon
ruotsalaisasutuksen synty 1200-luvulla ovat olleet väestöllisesti
merkittäviä. (HS 29.11.94.)
Vuonna 835 keisari Ludvig sai paavin kirjeestä mieluisan uutisen:
Finneille eli suomalaisille oli avattu uskon ovi. Kristinusko oli
tuotu Suomeen siis jo 400 vuotta ennen kuin ruotsalaiset kristinuskon
nimissä katkaisivat ensimmäisen suomalaisen kaulan Aurajoen suussa..
Ruotsalaiset puolestaan toivat Suomeen noidanpolttokulttuurin.
Kronikoitsijat Nestor ja Henrik Lättiläinen tietävät, että suomalaiset
hallitsivat kauppateitä Kaspianmereltä Itämeren maihin jo ensimmäisen
vuosituhannen alkupuoliskolla. Suomalaiset eivät käyneet sotia.
Kauppateitä hallittiin diplomatialla.
Rimbert (k.888), Hampurin-Bremenin arkkipiispa, Pyhän Anskariuksen
elämäkerran kirjoittaja, kertoo 800-luvun puolivälissä
itämerensuomalaisten kaupungeista, maakuntahallinnosta ja aarteista:
"Venäläisille he lähettivät rahaa, kultaa ja muita lahjoja, saadakseen
näistä liittolaisia saksalaisia vastaan."
He olivat taitavia merenkulkijoita ja sodankävijöitä, Germaanien
ryöstöretkiin he vastasivat peloittavilla vastaiskuilla. sanoo
Rimbert. Myöhemmin sellainen vastaisku oli muun muassa Sigtunan
hävitys 1187.
Henrik Lättiläinen kertoo kronikassaan 1200-luvun alussa saksalaisten
sotaretkestä virolaiseen Suontaustan maakuntaan: "Ryöstösaaliinaan he
toivat 4000 lehmää ja härkää. Suur- Karedan kylä Järvmaalla oli siihen
aikaan kaunis, iso ja vahvakansainen, kuten kaikki Virumaan ja
Järvmaan kylät."
Ensimmäinen historian tuntema suomalainen maanpuolustaja,
itsenäisyystaistelija, oli Lalli. Hän tappoi maahan tunkeutuvan
valloittajan päällikön, piispa Henrikin. Hämäläiset maanpuolustajat
puolestaan tappoivat vastahyökkäyksissään Hämeestä Varsinais-Suomeen
Henrikin seuraajan, piispa Rodulfuksen ja ottivat vangiksi tämän
seuraajan piispa Folkinuksen.
Birger Jaarlin ristiretkeläisiä vastaan hämäläiset puolustautuivat
Hakoisten linnanmäellä v. 1239. Kaksi viikkoa yritettyään ruotsalaiset
pääsivät varustukseen veristen taistelujen jälkeen.
Vuonna 1438 alkoi Ylä-Satakunnassa ns. Davidin kapina. Se päättyi
seuraavana vuonna Pirkkalan, Kangasalan, Lempäälän, Kyrön ja
Sastamalan talonpoikien täydelliseen alistamiseen, sanotaan Turun
tuomiokirkon Mustassa kirjassa.
Laaja Nuijasota käytiin 1596-97. Talonpoikien pääjoukon ruotsalaiset
löivät Nokialla ja Pohjanmaalla Santavuoren taistelussa. Hämeen
nuijamiehet houkuteltiin Padasjoen Nyystölän kylässä
sovintoneuvotteluja varten kylän ulkopuolelle. Sitten heidät
tapettiin. Savon nuijamiehet houkuteltiin antautumaan
sovintoneuvotteluja varten Mikkelin pappilassa. Myös heidät tapettiin
kaikki. Tässä sodassa ruotsalaiset teurastivat 3000 talonpoikaa.
Vähitellen ruotsalaisten ylivoima sai voiton. Maanpuolustajat
leimattiin rikollisiksi. Raakamaiset valloittajat, vandaalit, kuten
roomalaiset heitä nimittivät, kirjoittivat historian. Sen mukaan Lalli
oli pahantekijä, joka kärsii ikuisessa kiirastulessa. Suomalaisilla
heimoilla oli kaikkea enemmän kuin naapureilla germaaneilla. Kulttuuri
rikkaampaa, vauraus suurempaa. Heillä oli mitä kadehtia ja hävittää,
mitä himoita ja ryöstää, kaikkea mikä vandaalien vaistoja kiihottaa.
3. Tutkimustietoa suomalaisten historiasta.
Tutkija Eero Muurimäki 1988:
"Suomalaisten asuma-alueilta löydetyt kivikauden ja pronssikauden
esineet osoittavat, että suomalaisilla on noina aikoina ollut
kehittyneempi kulttuuri kuin germaaneilla Skandinaviassa."
Dosentti Irmeli Vuorela, ylijohtaja Veikko Lappalainen, HS 17.4.93:
"Asutusta Suomessa on ollut ainakin 6000 vuotta eKr., ja se on
jatkunut siitä lähtien yhtämittaisesti." Tutkija Matti Huurre, HS
11.10.93: "Suomussalmella vanhin asuinpaikka on 10.000 vuoden takaa."
HS 21.8.93, Tiede Ympäristö: Maanviljely tuli Eurooppaan lähi-idästä.
Suomalaiset se tavoitti noin 1000 vuotta aikaisemmin kuin germaanit
Skandinaviassa. "Suomeen se levisi Virosta ja itäkaakosta." (Dosentti
Irmeli Vuorela, HS 20.9.93.)
Arkeologit Jarl Fast ja Milton Nunez, HS 17.8.93: "Vantaan
Jokiniemessä maataloutta on harjoitettu ainakin 2500 vuotta eKr."
Kehittynyt elinkeino maanviljely on se tekijä ihmiskunnan historiassa,
jonka mukana muukin kulttuuri on kehittynyt. "Suomen vanhin
asuinpaikka osoittautui rikkaaksi. Lahden Ristolassa asui järven
rannalla muutama kymmenen ihmistä 9300 vuotta sitten." Näin sanotaan
selvityksessä arkeologi Hannu Takalan johtamista tutkimuksista. (HS
14.10.95.)
Hämeenlinnan Varikonniemen tutkijat Eva-Lisa ja Hans-Peter Schulz, Al
19.8.93: "Hämäläisillä oli kehittynyt yhteiskuntamuoto ja yhteinen
puolustusjärjestelmä jo esihistoriallisella kaudella." Arkeologi Jarl
Fast HS 28.6.90: "Löytyneistä piikivi- ja meripihkaesineistä on
päätelty, että Jokiniemen asukkaat kävivät kauppaa baltien ja
kauempanakin asuvien heimojen kanssa jo 5000 vuotta sitten."
Filosofian maisteri Leevi Fagerström, HS 10.7.90: "Samanlaisia löytöjä
kuin meillä, on tehty Karjalan alueella, Gotlannissa, Virossa ja
ilmeisesti myös Memelin alueella Saksassa. Kulttuuriyhteydet
Eurooppaan olivat silloin jo olemassa." Helsingin Yliopiston
kulttuuriantropologian professori Matti Sarmela: "Viimeisimmän
tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat olleet tämän alueen alkuasukkaita.
Vaeltamista on liioiteltu. Myöhemmin tänne on tullut germaaneja,
skandinaaveja, virolaisia ja venäläisiä, jotka omaksuivat suomen
kielen."
Maailman vanhin säilynyt solmu on löydetty Antreasta v. 1914. Löytöön
kuului verkon kohoja, painoja ja verkon kudosta, sekä luusta
valmistettu tikari ja nuoli. Esineiden raaka-aineet ja muodot kertovat
yhteyksistä paitsi Suomenlahden eteläpuoleiseen Kunda- kulttuuriin ja
Karjalan alueelle, myös sopeutumisesta paikallisiin oloihin. Solmu
tunnetaan Virosta ja nykyisellään vain suomalaisalueen itäosista. Sen
radiohiilipitoisuus pidentää Suomen tunnetun esihistorian 10000
vuoteen. (HS 6.12.93.)
Nämä nykyisten tutkijoiden selvitykset vahvistavat jo mainitun Eero
Muurimäen tutkimuksen suomalaisten kehittyneestä kulttuurista. Ne
romuttavat täydellisesti sen historiankirjoituksen, jota ruotsalaisen
valloittajamiehittäjän toimesta on kirjoitettu ja meidän päiviimme
saakka opetettu ja jota Benedict Zilliacus ja Rkp yrittävät ylläpitää
vieläkin.
Teoksessa "Suomen varhaishistoria" Oulun yliopiston historian
professori Kyösti Julku esittelee nykytutkimuksen tuloksia, jotka
kumoavat täydellisesti aikaisemman ruotsalaisväritteisen
historiankirjoituksen. (Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys 1992.)
Kaikki arkeologiset löydöt, mitä Suomessa on tehty, koriste- esineet,
vaatteet, keramiikka, käyttöesineet ovat nykyisen tutkimuksen mukaan
kuuluneet suomalaisten omintakeiseen kulttuuriin. Mahdolliset vieraat
vaikutteet niissä ovat peräisin itäisistä kulttuureista. Mitään
Skandinaviaan viittaavaa niissä ei ole. Kun tähän kulttuuriin kuuluva
esine on löydetty jostakin Tanskasta, on aikaisempi historiakirjoitus
leimannut Tanskan tämän esineen alkuperämaaksi. Näin siitä huolimatta,
että samoja esinelöytöjä on Suomessa tehty satoja, ja muualla joku
yksittäinen tapaus.
Kansallismuseon tutkija Matti Huurre: "Arkeologiset kaivaukset ovat
tuoneet esiin käyttöesineitä, koruja ja aseita, jotka kertovat
yhteyksistä eri puolelle Eurooppaa. Etenkin metallikausien erilaiset
soljet, ranne- ja kaulakorut kytkeytyvät manner - Euroopan
esinehistoriaan."
HS 15.1.95: "Pohjoismaiden merkittävin rautakautinen aarrelöytö on ns.
Halikon aarre." Pronssikautisia hautaraunioita, rautakautinen
kalmisto, muinaislinna ja uhrikivi.
4. Uusinta tutkimustietoa suomalaisten historiasta.
Uusimpia tutkimustuloksia suomalaisten historiasta esitettiin muun
muassa fennougristien maailmankongressissa Jyväskylässä kesällä 1995.
Turun yliopiston fonetiikan professori Kalevi Wiik totesi siellä
alkukotimme ulottuneen Volgan seuduilta Brittein saarille. (HS
13.8.95.) Wiik esitteli uusimman koosteen arkeologian, geologien ja
kielitieteilijöiden tutkimuksista, joissa on tehty eri menetelmin
samoja havaintoja. Niiden mukaan olemme siirtyneet Suomeen noin 9000
vuotta sitten etelästä ja idästä seuraten sulavan mannerjään reunaa.
Koko Skandinavia oli silloin vielä vahvan mannerjään peitossa. Etelä-
Venäjältä Baltiaan ja Tanskan alapuolelle ulottuneella jään reunalla
kalastusta ja suurriistan metsästystä harjoittaneet kansat puhuivat
kantauralilaista kieltä, josta myöhemmin eriytyi suomalais- ugrilainen
kieliryhmä. Vielä 4000 eKr. uralilaista kieltä tai sen tytärkieltä,
suomalais-ugrilaista kantakieltä puhuttiin Suomen lisäksi Pohjois-
Saksassa, Tanskassa, koko Skandinaviassa, Baltiassa sekä Volgan ja
Uralin alueilla.
Professori Pekka Sammallahti: "Suomen ja Viron rannikolla asuneet
indoeurooppalaiset väestöryhmät saivat suomalaisugrilaisia vaikutteita
ja sulautuivat lopuksi kielellisesti kanta - suomalaisiin."
5. SUOMALAISTA SUOMEN HISTORIAA
»Kansalla, joka ei tunne historiaansa, ei ole tulevaisuutta.»
J.V. SNELLMAN
ESIPUHE
Vahva suomen kieli on yhdentyvässä Euroopassa Suomen kansallisen
identiteetin tärkein tukipylväs. Suomen ruotsinkielisiä ei kuitenkaan
suomen kielen asema huolestuta, joten suomalaisten on itse
huolehdittava oman äidinkielensä vaalimisesta. On käsittämätöntä, että
maassa jossa on 5,7 % ruotsinkielisiä, suomenkielisen valtaenemmistön
lasten on luettava kouluissa pakolla ruotsia. Pakkoruotsin takia
suomen kielen tunneista tingitään ja myös ruotsia tärkeämpien Euroopan
suurten kielten opiskelu osittain estyy. Suomessa voi armeijan sijasta
valita siviilipalvelun ja valtiokirkon jäsenyydestä voi erota, mutta
jokaisen on pakko lukea ruotsia.
Nykyisestä tilanteesta voi vain päätellä, että emme ole vieläkään
päässeet kokonaan irti Ruotsin entisestä herruudesta, vaan
käyttäydymme nöyrästi kuin jokin hiljattain vapautunut siirtomaa.
Jotta me kaikki näkisimme selvästi maamme kielipoliittisen tilanteen
taustat, on seuraava lyhyt katsaus laadittu. Suomalaisuuden liitto
kiittää Risto Hämeen-Anttilaa pyyteettömästä työpanoksesta.
*
Hyvä lukija. Kun seuraavan kerran äänestät valtiollisissa tai
kunnallisissa vaaleissa, toivomme että kiinnität huomiota ehdokkaasi
kielipoliittisiin näkemyksiin. Toivomme, että vaadit ehdokkaaltasi
myönteistä suhtautumista suomen kieleen sekä pakkoruotsin poistamista
riippumatta siitä, mitä puoluetta kannatat
Helsingissä suomalaisuudenpäivänä 2000
SUOMALAISUUDEN LIITTO
SUOMALAISTA SUOMEN HISTORIAA
Ruotsinvallan aika ja Ruotsin muu osuus Suomen historiassa on esitetty
kouluissamme liian ruotsalaispainotteisesti. Ikävät tosiasiat on
useimmiten pyöristelty totuuden vastaisesti ruotsalaisten haluamalla
tavalla. Seuraavassa käydään läpi historiamme solmukohtia nimenomaan
suomenkielisten suomalaisten näkökannalta katsottuna.
Kansainvälisesti tunnettu historioitsija Felipe Fernández-Armesto
kirjoitti laajassa teoksessaan Millennium muun muassa seuraavaa:
»Uudenajan alkupuolella imperiumeja luoneiden kansojen tapaan
ruotsalaisillakin oli hieman siirtomaakokemuksia keskiajalta. He
mainostivat Suomeen 1200-luvulta – ehkä jo 1100-luvulta alkaen
suuntaamaansa toimintaa "ristiretkinä". He alistivat maata viljelevän
Varsinais-Suomen, etenivät Karjalaan ja kiistelivät venäläisten kanssa
valtansa ulottamisesta Nevalle, ennen kuin heiltä loppui puhti. Tämä
perinne – kaikessa vaatimattomuudessaankin – vaikutti Ruotsin
kunnianhimoisten hankkeiden suuntautumiseen.»
Fernández-Armeston näkemys Ruotsin imperialismista on varsin oikeaan
osuva.
Asutus Suomessa luultua vanhempaa
Maatalouteen perustuva asutus on Suomessa tuhansia vuosia vanhempaa,
kuin aikaisemmin on luultu. Nykyinen tutkimus on selvittänyt, että
suomalaiset viljelivät maata ainakin Hämeenlinnan ja Jyväskylän
seuduilla li 4000 vuotta sitten. Asiaa on tutkittu muun muassa lampien
pohjista otettujen siitepölynäytteiden avulla. Jo pitempään on myös
tiedetty, että Suomessa on ollut asutusta ainakin 8000 vuotta, mutta
arvioitu aikaraja siirtyy yhä, koska uusimman luolalöytöön perustuvan
tutkimuksen mukaan ihmisiä asui maassamme jopa yli 100 000 vuotta
sitten.
Ruotsalaisten ei voida katsoa olevan Suomen alkuperäisväestöä samalla
tavalla kuin suomalaisten ja saamelaisten. Kivikaudella ja
pronssikaudella asutettu Ahvenanmaakin autioitui välillä ja sinne tuli
uusia siirtolaisia vasta 500-luvulla. Ruotsalaiset ovat
valloittajakansaa, joten Suomen nykyinen ruotsalaisväestö koostuu
maahanmuuttajista ja ruotsalaisen siirtomaavallan väkisin
ruotsalaistamista suomalaisista.
Saamenkielisten määrä on Suomessa supistunut viimeisten tilastojen
mukaan 1690 henkeen, joten heitä odottaisi ilman kulttuuritukea sama
kohtalo kuin suomensukuisia liiviläisiä Latviassa. Toisaalta näin
pienen etnisen jäänteen (saamenkielisten) pitäminen tasa-arvoisena
ryhmänä suomalaisten kanssa on osa Suomen ruotsalaisten taktiikkaa,
jossa ylikorostetaan vähemmistöjen merkitystä maan valtaenemmistön
rinnalla.
Kustaa Vaasa aloitti ruotsalaistamisen
Ennen Kustaa Vaasan aikaa katolinen kirkko oli eräänlainen
yleiseurooppalainen organisaatio. Suomen asema oli suhteellisen
itsenäinen. Useat katoliset piispat osasivat suomea ja eteviä
nuorukaisia lähetettiin suoraan Saksan ja Ranskan yliopistoihin
opiskelemaan. Toiminta oli kaiken kaikkiaan enemmän Keski-Eurooppaan
suuntautuvaa.
Kustaa Vaasa (1496–1560) oli ruotsalaisten kannalta katsottuna
hallinnollinen nero, joka kannatti uskonpuhdistusta lähinnä saadakseen
valtionkirkosta itselleen voimakkaan hallintokoneiston jatkeen ja
katolisen kirkon omaisuuden Ruotsin kruunun haltuun. Nimenomaan Suomen
kirkon omaisuus ryövättiin ehtoollisastioita, vaakunakilpiä ja
kirkkojen kuparikattoja myöten.
Suomen asema suhteellisen itsenäisenä vasallivaltiona alkoi heiketä
pelkäksi raskaasti verotetuksi alusmaaksi. Luterilaisen kirkon papisto
ruotsalaistui nopeasti, mikä oli ruotsalaisvallan kannalta katsottuna
varsin hyväksyttävä kehityksen kulku.
Suuri kuolonvuosi 1697
Kaarle XI:n raakuudet Skoonessa olivat pöyristyttäviä. Jos joku vain
uskalsi puhua tanskaa, niin oli äkkiä päätänsä lyhyempi. Tämän
kuninkaan aikana Ruotsin imperiumi oli suurimmillaan, mutta kun usean
katovuoden seurauksena suurena kuolonvuonna 1697 kolmasosa
suomalaisista menehtyi, ruotsalaiset eivät tehneet mitään ihmisten
pelastamiseksi, vaikka heillä oli hallussaan Itämeren etelärannat ja
Baltian maat.
Myöhemmin Suomen heikkeneminen koitui Ruotsin suurvallalle
kohtalokkaaksi, koska Kaarle XII:n aikana suomalaisia ei enää
riittänytkään Ruotsin armeijaan samalla tavalla kuin 30-vuotisessa
sodassa, vaan Ruotsin imperiumi romahti. Mainittakoon erikseen, että
Brittiläinen imperiumi teki 150 vuotta myöhemmin samanlaisen vääryyden
jättämällä irlantilaiset täysin ilman apua, jolloin kolmasosa
irlantilaisista kuoli nälkään pitkällisen perunaruton seurauksena.
Pääministeri Tony Blair sentään pyysi tätä hirveää asiaa anteeksi
aivan hiljattain, mutta ovatko ruotsalaiset koskaan pyytäneet mitään
anteeksi suomalaisilta?
Eräänä esimerkkinä ruotsinvallan suorittamasta riistosta on vuosina
1648–1715 toiminut Tukholman tervakomppania, jonne suomalaisten oli
pakko myydä tärkein vientitavaransa, luonnollisesti alihintaan.
Ruotsalaiset toimittivat tervan sitten muihin maihin suurella
voitolla.
Kuten edellä on jo todettu, useat Suomen katolisista piispoista
osasivat suomea, mutta suomalaisten pakkoruotsalaistaminen alkoi
Kustaa Vaasan hallitessa, luterilaisen kirkon valtaosaltaan
ruotsinkielisen papiston toimesta. Hoitaessaan opetustoimintaa ja
henkikirjoitusta he toteuttivat tehokkaasti ruotsinvallan tavoitteita.
Ruotsinvallan päätyttyä lähes 200 vuotta sitten Ruotsin lait jäivät
Suomen suuriruhtinaskunnassa voimaan ja myös suurin osa täysin
ruotsinkielisiä virkamiehiä jäi Suomeen. Tästä seurasi, että jo Kustaa
Vaasan aikana alkanut ruotsalaistaminen jatkui jokseenkin
häiriintymättömänä yhteensä 300 vuotta aina 1800 luvun puoliväliin
saakka, jolloin alkoi kiivas kielitaistelu, joka laantui vasta 1930-
luvun lopulla.
Fennomania ja svekomania
Tavatessaan keisari Aleksanteri II:n Parolassa vuonna 1863 J.V.
Snellman sai keisarin antamaan niin sanotun kielireskriptin, jonka
mukaan suomen kieli sai virallisen aseman ruotsin kielen rinnalla.
Käytännössä tämä toteutui vasta 1880- vuosikymmenen loppupuolella
ruotsinkielisten svekomaanien häikäilemättömän vastustuksen takia.
Axel Olof Freudenthal (1836–1911) oli Helsingin yliopiston ruotsin
kielen professori ja aikansa pahimpia rasisteja. Hän muun muassa
väitti suomalaisten olevan alempaa rotua kuin ruotsalaiset ja suomen
kielen olevan kykenemätön korkeampaan ilmaisuun. Hänen mielestään
suomalaiset olivat »turaaneja», jotka eivät pystyneet edistyneeseen
yhteiskunnalliseen toimintaan. Freudenthalin rotuoppi oli varsin
samanlaista kuin jo silloisessa Euroopassa levinnyt oppi arjalaisen
rodun ylemmyydestä. Onneksi Freudenthalilla ei ollut käytettävissään
sellaista väkivaltakoneistoa kuin myöhemmin Hitlerillä!
Koska ruotsalainen kansanpuolue jakaa edelleen »ansioituneille»
jäsenilleen ja muillekin »ansioituneille» kansalaisille Freudenthal-
mitaleja, kuvastaa tämä ruotsalaisten sisintä ajattelutapaa, jonka
mukaan he edelleen pyrkivät käyttäytymään Suomessa entisen
siirtomaaherran tavoin. Ruotsalaisuuden juhliminen Kustaa II Adolfin
päivänä osoittaa pinnan alla olevaa pyrkimystä liittää Suomi jälleen
Ruotsiin.
Ruotsalaisten rasismi on muutenkin varsin törkeää. Mainittakoon, että
Elias Lönnrotin ystävä J.L. Runeberg maatessaan tautivuoteellaan
ihmetteli, että Jumala yksin tietää, kuinka täysin suomalaisista
vanhemmista voi syntyä näin viisas ja oppinut mies kuin Lönnrot oli!
Suomessa vakuutellaan ihmisille, kuinka Tanska ja Norja ovat Ruotsin
veljeskansoja. Todellisuudessa Tanska on Ruotsin vanha vihollinen,
joka valitettavasti aina liittoutui tilaisuuden tullen Venäjän kanssa,
mikä oli Suomelle varsin onneton yhdistelmä. Norja taas kävi katkeran
itsenäisyyskampanjan Ruotsia vastaan ja onnistui lopullisesti
irrottautumaan vuonna 1905. Konflikti oli aseellisen välienselvittelyn
partaalla.
Ahvenanmaan kaappausyritykset
Saksalaisten tulo Suomen vapaussodan aikana Ahvenanmaalle vuonna 1918
saattoi olla hyväkin asia, koska Ruotsi yritti jo tällöin viedä
Ahvenanmaan Suomelta, mutta sen joukot poistuivat silloin saarilta
saksalaisia peläten. Muussa tapauksessa suomalainen sotaväki olisi
saattanut joutua vastatusten Ruotsin kanssa.
Ruotsalaiset ovat väittäneet Ahvenanmaan saarten olevan aivan
Tukholman kynnyksellä. Etäisyys Tukholmasta Maarianhaminaan on noin
133 kilometriä, joten on täysin naurettavaa propagandaa puhua mitään
Tukholman läheisyydestä. Saadakseen omistussuhteen Ahvenanmaahan
Ruotsi esitti vuonna 1920 Kansainliitossa väärennetyn kartan, josta
Turun saaristo oli »unohdettu» kokonaan pois. Ahvenanmaa kuuluu
geologisesti Suomeen, koska se n mainitun saariston uloimmalla
reunalla, josta alkaa Suomen ja Ruotsin välinen aava Ahvenanmeri.
Suomen Japanin lähettiläs G.J. Ramstedt selitti tämän asian
japanilaisille ja sai heidät tukemaan Suomen kantaa Kansainliitossa,
joka päättikin vuonna 1921 Ahvenanmaan kuulumisesta Suomelle.
Suomen ja Ruotsin välit olivat Ahvenanmaa-kiistan jälkeen huonot.
Vasta Kustaa V:n elokuussa 1925 Suomeen suorittama valtiovierailu
rauhoitti tilanteen. Suomen presidenttinä oli tällöin Lauri Kristian
Relander. Pian tämän jälkeen alkoi uusi riita, kun Paavo Nurmi ei
saanut osallistua Los Angelesin olympiakisoihin 1932. Kansainvälinen
urheiluliitto julisti hänet kilpailukieltoon ruotsalaisten esittämien
syytösten perusteella. Urheilusuhteet Ruotsiin olivat tämän takia
useita vuosia poikki. Myöhemminkin on maidemme välillä ollut urheilua
koskevia kiistoja.
Vuosi 1918
Suomen kansalaissodaksi kääntynyt vapaussota vuonna 1918 oli raskas
onnettomuus, johon eräänä syynä oli omistavan luokan ja osaltaan
sivistyneistönkin ruotsinkielisyys, jonka takia yhteydenpito
suomenkieliseen työväestöön oli huonoa. Suomen ruotsinkielisten
katteeton ylemmyydentunto oli esteenä rakentaville neuvotteluille
yhteiskunnallisen murroksen vaikeina vuosina.
Punaisten suorittamat hirmuteot nostattivat hallitsemattoman vihan
aallon. Sodan loppuvaiheessa valkoisten suorittamat summittaiset
pikaoikeudenkäynnit teloituksineen olivat suurelta osaltaan
ruotsinkielisten suorittamia tai heidän vastuullaan. Toiminnassa on
havaittavissa 1990-luvun Balkanin sodasta tuttua termiä käyttäen
etnisen puhdistuksen piirteitä. On osoitettavissa tapauksia, joissa
ruotsin kielen taito pelasti vangiksi joutuneen punaisen kuolemalta.
Ehkä räikein tapaus oli suomalaisuusmiehenä tunnetun, Vaasan entisen
lääninsihteerin, Johannes Jääskeläisen teloittaminen, vaikka hän ei
ollut suinkaan punainen. Muutamaa vuotta myöhemmin, helmikuussa 1922,
tapahtui maltillisen sisäministeri Heikki Ritavuoren murha. Tämän
hyvää tarkoittavan ja kansakunnan eheyttämiseen pyrkivän miehen
murhaaja oli kiihko-oikeistolainen ruotsinkielinen liikemies K.E.R.
Tandefelt. Tämä on Suomen itsenäisyyden ajan ainoa ministerinmurha.
Summan läpimurto 1940
Talvisodan Summassa Lähteen lohkolla suomalainen pataljoona oli
pitänyt asemansa tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli
karkottanut asemiin murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.– 9.2.1940
pataljoonan rippeet luovuttivat aseman tuoreelle ruotsinkieliselle
pataljoonalle, joka seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne
viholliselle. Näin murtui pääpuolustuslinja. (Lähde: Talvisodan
historia osa 2, sivu 138)
Torjuntavoitto 1944
Ruotsalaispiireissä on usein väheksytty suomalaisten sotilaallisia
saavutuksia ja väitetty kaiken tapahtuneen vain venäläisten
hyväntahtoisuudesta. Neuvostoliiton suostuminen aselepoon loppukesällä
1944 johtui etupäässä siitä, että presidentti Risto Ryti teki kesäkuun
hätätilanteessa henkilökohtaisella vastuulla sopimuksen Saksan kanssa,
joka toimitti Suomeen elintarvikkeita, joita ei Ruotsista saatu sekä
panssarintorjuntakalustoa ja lähetti tänne everstiluutnantti Kurt
Kuhlmeyn johtaman ilmavoimien osaston, jossa oli 72 lentokonetta,
osaksi Saksan moderneimpia Focke-Wulf hävittäjiä ja osaksi Junkers 87
syöksypommittajia (Gefechtsverband Kuhlmey).
Paikallinen ilmaylivoima saavutettiin Tali–Ihantalan maastossa
Viipurista hieman itään, jolloin suomalainen tykistö ja jalkaväki
iski. Neuvostoliiton panssarikärki tuhottiin, eräs heidän
valioprikaateistaan tuhoutui viimeiseen mieheen ja koko armeijakunta
meni sellaiseen kuntoon, että sen elvyttämiseen olisi mennyt ainakin
puoli vuotta. Osasto Kuhlmey tuki taisteluja myös Laatokan
Karjalassa.
Stalinin käskyn numero 220119 mukainen Sisä-Suomeen tarkoitettu Kotka-
operaatio numero 22 siis torjuttiin. Neuvostoliitto menetti ainakin
105 000 miestä, 750 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä sekä lähes 1000
lentokonetta. Suomen valloittaminen jäi venäläisiltä siihen. Oli
paljon edullisempaa tehdä rauha ja kiristää Suomelta sotakorvauksia.
Kenraalimajuri Kuhlmey kuoli 1993. Suomen valtio lähetti hautajaisiin
virallisen valtuuskunnan kunnioittamaan hänen muistoaan.
Stalinin johdolla suunniteltiin toisessa maailmansodassa kaikkiaan
neljä strategista iskua, joista yllä mainittu oli ensimmäinen ja ainoa
epäonnistunut. Muut tehtiin Berliinin, Budapestin ja Wienin suuntaan
sekä Balkanin suuntaan. Ne onnistuivat tunnetuin seurauksin.
»Rauhanoppositio» ja »sotarikolliset»
Niin sanotussa rauhan oppositiossa oli 33 osallista, joiden joukossa
20 kansanedustajaa, joista peräti 11 oli ruotsinkielisiä. Tässä
kerrassaan häpeällisessä toiminnassa oli osallisena sanomalehti
Svenska Pressen, joka oli lakkautettava kesäkuussa 1944
epäisänmaallisen kirjoittelun takia tilanteessa, jossa Suomi taisteli
elämästään. Ruotsinkielisten epäisänmaallisuus näkyi siinäkin, että
kesällä 1944 sotilaskarkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä
Pohjanmaalta.
Liittoutuneiden asettaman valvontakomission poliittinen neuvonantaja
Pavel Orlov selitti, ettei maininta »sotarikoksista syytetyt» koske
presidenttiä eikä ministerejä. Hallitukselle jätettiin kuitenkin
29.6.1945 välikysely, jonka 26 allekirjoittajasta 14 oli
ruotsinkielisiä ja heistä taas 10 RKP:stä. Välikyselyssä vaadittiin
sodanaikaista presidenttiä ja hallitusta syytteeseen. Presidentti
Risto Ryti sai ankarimman tuomion 10 vuotta kuritushuonetta. Olipa
todella kaunis kiitos kuolemansairaalle Rytille siitä, että hän
puolusti ruotsinkielisiä hylkäämällä karjalaisten siirtolaisten
asutusta ruotsalaisseuduille koskevan lain.
Pohjoismainen yhteistyö – onko sitä?
Jos tarkastellaan edelleen uudempaa historiaa, niin mitään kunnon
yhteistyötä tiukoissa paikoissa ei Pohjoismaista löydy. Suomalaisia on
syytetty kauttakulkuluvan antamisesta saksalaisille joukoille
talvisodan ja jatkosodan välillä. Kuitenkin juuri Ruotsi antoi tämän
luvan ensin, jolloin suomalaisille ei jäänyt mahdollisuutta kieltäytyä
ja näin Suomi joutui yhä enemmän yhteistyöhön Saksan anssa Ruotsin
korjatessa Suomen selän takana taloudellisen hyödyn myymällä Saksalle
raaka-aineita ja sotatarvikkeita. Myöskään Ruotsi ei auttanut Suomea
vuosien 1943–1944 vaikeassa elintarvikepulassa, vaan ruokaa saatiin
lähes viime hetkillä Saksasta.
Opetusministeri Johannes Virolainen käynnisti pakkoruotsilla 1970-
luvun alussa suoritetun koulu-uudistuksen yhteydessä
ruotsalaistamisaallon, joka jatkuu yhä. Taloustutkimus Oy:llä koko
1990-luvun säännöllisesti teetetyt mielipidekyselyt osoittavat, että
yli 70 % suomalaisista on pakkoruotsia vastaan. Virolainen sai
»uroteostaan» pronssisen Freudenthal-mitalin ja hänellä on lisäksi
Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan suurristi. Mainittakoon tässä
yhteydessä, että Elisabeth Rehn on ainoa, jolla on kultainen
Freudenthal-mitali, joten hän olisi ollut täysin sopimaton Suomen
presidentiksi.
Suhteessa Natoon ja EU:hun pohjoismainen yhteistyö on ollut täysin
olematonta. Kukin maa on mennyt siitä, mistä »aita» on sen kannalta
ollut matalin.
Taloudellisissa asioissa Suomi on jälleen ollut maamme
ruotsinkielisten pääomapiirien suosiollisella avustuksella Ruotsille
sopiva saalistuksen kohde, kuten hiljattain tapahtuneet yritys- ja
pankkifuusiot osoittavat. Ensin puhutaan hyvää ja kaunista ja sitten,
kuinka ollakaan, pääkonttori on Tukholmassa ja työskentelykielenä
ruotsi. Tulee mieleen edellä mainittu pahamaineinen Tukholman
tervakomppania. Norjalaiset eivät ole menneet tähän vipuun, kuten
esimerkiksi Telenorin ja Telian yhteistyön taannoinen raukeaminen ja
pankkifuusion lykkääntyminen osoittaa.
EU:n vähemmistökielikäytäntö
EU:n vähemmistökielisuosituksen mukaan kielipalveluja on järjestettävä
vähemmistölle, jos sen määrä on yli 20 % koko väestöstä. Suomessa
ruotsinkielisten virallinen osuus on 5,7 %, mutta tähän lukuun
sisältyy sen verran keinotekoisuutta, että mainittu luku on
käytännössä 5 %, joten Suomessa 95 prosenttista enemmistöä sorretaan
tavalla, jolle on vaikeaa löytää mitään vastaavaa käytäntöä koko
maailmasta – varsinkin, kun suomalaiset joutuvat maksamaan valtaosan
ruotsin kielen aiheuttamista mittavista kustannuksista.
*
Mainittakoon vielä lopuksi, että esimerkiksi Saksassa
vähemmistöpuolueiden kynnys valtiopäiville on viisi prosenttia.
Suomessa RKP:n viimeisin kannatusluku on neljä prosenttia!