Hyvin irvokas tämä itsenäisyyspäivä. Maanantaina lapset palaavat
kouluun pakkoruotsitettaviksi.
http://www.sci.fi/~eiry/
2. "Yhteistä" historiaa
Kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa professori Heikki Ylikangas
sanoo ruotsalaisten hallinnosta tältä ajalta: "Nuijasota edustaa
verisimpiä yhteenottoja talonpoikaissotien synkässä historiassa.
Talonpojat lyötiin teurastuksenomaisissa taisteluissa Ulvilassa,
Pirkkalassa, Padasjoella ja Mikkelissä. Rautalammilla päämiehet
teloitettiin pikaprosessissa ja kylät jätettiin huovien
ryöstettäväksi."
"Savossa käännyttiin linnanpäällikkö Ködik Fincen puoleen, mutta hän
hakkautti neuvottelijoilta kädet." Maailman talonpoikaissodissa meidän
osamme oli joutua vandaalien heimoveljien teurastettavaksi.
Heikki Ylikangas: "Jyrkän eriarvoista sääty-yhteiskuntaa ylläpidettiin
ankaran rikoslain ja noitavainojen avulla. Suomalainen maalaiskansa
lyötiin kapinoissa 1574-1597. Aatelin ohjailema rautajyrä ei jättänyt
rahvaan jäntereisiin kukistamatonta uhmaa. Rahvas taipui säätyvaltaan
1600-luvulla niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi: nöyristellen,
totellen, alistuen."
"Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen
pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa
noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta.
Alustalaisia rangaistiin pienistä rikkomuksista raipoilla ja
arestilla; pantiin kistaan, maakuoppavankilaan."
Hovioikeusneuvos Jukka Kemppinen, HS: "Kartanolaitos levisi Suomessa
täsmälleen sinne asti, missä riitti ryöstettävää poiskuljetettavaksi
asti."
Kimmo Katajala: Nälkäkapina, Verovuokraus ja vastarinta Karjalassa
1683-1687. Väitös Joensuun yliopistossa 9.9.94:
"Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan
ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset
tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä
tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan."
3. Ruotsalaisuuden päivä, kaksinkertainen juhlapäivä.
Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä ruotsalaisten
hallintoa Käkisalmen läänissä: "Veronkantajan väärämielisyys ja
vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka
veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai pakanoita,
eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti
kuin täällä on menetelty." (HS 11.9.92.)
Gröll kirjoittaa näin siitä huolimatta, että Kustaa II Aadolfin ohjeen
mukaan ruotsalaisten historioitsijoiden "tuli osoittaa, että esi-
isämme eivät olleet barbaareja, joiksi ulkomaalaiset meitä tahtovat
nimittää". Sama Kustaa muun muassa sääti kuolemanrangaistuksen
katolisen opin levittämisestä. (HS 6.5.88.) Minkähän tähden ne
ulkomaalaiset nimittelivät.
On huomattava, että kuningas ei kehottanut virkamiehiä luopumaan
barbaarisista menetelmistä, vaan antoi historioitsijoille ohjeen
vääristellä historiaa. Täsmälleen Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan
ruotsalainen valloittaja-miehittäjä on kirjoittanut suomalaisten
historian, jota meillä on kritiikittömästi kopioitu, ja josta
suomenruotsalaiset eivät halua luopua vieläkään.
Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joista
Heikki Ylikangas sanoo: "Ruotsi ei sotinut siksi, että se tahtoi
turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se ylipäätään sotimaan
pystyi."
Näistä sodista kertoo mm fil.lis. Mikko Huhtamies HS:ssa. (6.11.1996):
"Ratsumiesten (hakkapeliittojen) lisäksi sotaan vietiin
kymmeniätuhansia jalkaväkimiehiä. Jalkaväkeä täydennettiin väenotoksi
kutsutulla pakko-otolla. Siinä oli samaa sattumanvaraista julmuutta
kuin muinaisen Rooman armeijan kurinpidossa, jossa niskurointi
rangaistiin teloittamalla yksi mies kymmenestä. Väenotto oli
rekrytointitapa, eikä rangaistus, mutta se merkitsi lähes varmaa
kuolemaa, jonka syynä oli usein kulkutauti. Väestö joutui maksamaan
suurvalta-Ruotsille ihmisveroa. Sen turvin Ruotsi kykeni osallistumaan
kolmikymmenvuotiseen sotaan ja jatkamaan suurvaltapolitiikkaa."
Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille,
jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin
armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia
sotilaita. (Vertaa Kalle Yrjönpoika Hirvelän Hunsasta.) Sama
marraskuun 6. päivä on tuon säädöksen antajan, "sankarikuningas"
Kustaa II Aadolfin kuoleman vuosipäivä. Tämä suuruudenhullu despootti,
joka sääti mm. kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestä,
menetti sinä päivänä henkensä sotaretkellä Saksassa.
Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten
kansallispäivä, on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen
ruotsinkielisille: Korostaahan tuo karkureita koskeva säädös pakko-
otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta.
(Fil.lis. Mikko Huhtamäki, "Väestö joutui maksamaan suurvalta-
Ruotsille ihmisveroa".)
Tällainen on 500 vuoden jakso suomalaisten veristä nujertamista
Lallista Nälkäkapinaan. Ruotsalainen historioitsija Messenius puhuu
"sietämättömästä ikeestä" kuvatessaan ruotsalaisten herruutta
Suomessa. (HS 6.5.88.) Tällainen on "yhteinen historia", jonka
perusteella Benedict Zilliacus ja ruotsalainen kansanpuolue
edellyttävät, että suomalaiset kunnioituksesta ruotsalaisten
pystyttämiä muistomerkkejä kohtaan opettelevat ruotsin kielen.